Iloisen Mummolan alkutaival

    Mistä Iloinen Mummola sai alkunsa?

    Nelikymppisenä olin elämäntilanteessa, jossa minulle aukesi mahdollisuus lähteä vielä opiskelemaan uutta ammattia. Halusin tehdä työtä, jolla olisi arvoa ja merkitystä sekä itselleni, että työni kautta kohtaamilleni ihmisille. Päädyin opiskelemaan lähihoitajaksi. Työ ikäihmisten parissa tuntui oikealta, sillä jo ensimmäisessä kesätyöpaikassani 14-vuotiaana olin saanut kohdata iäkkäitä ja sydämeeni oli tallentunut ajatus iloisesta ja valoisasta vanhuudesta. Päätin, että haluan osallistua sellaisen luomiseen.

    Iäkkäiden yksinäisyys herätti

    Työssäni hoitajana iäkkäiden parissa huomasin pian kiireessä suorittavani päivän töitä ja harmittelin, kuinka vähän aikaa jäi oikealle kohtaamiselle. Sille, että olisin saanut olla ihminen ihmiselle. Tuo lause soi sisälläni kuultuani sen ihastuttavalta vanhalta rouvalta istuessani hänen seuranaan ruokapöydässä. Näin iäkkäiden yksinäisyyden ja siitä seuranneen näköalattomuuden. Huomasin, kuinka elämästä oli kadonnut ilo, valo ja niiden myötä myös kokemus oman elämän merkityksellisyydestä. Juuri siihen kohtaan halusin päästä vaikuttamaan; auttaa löytämään elämään eteenpäin vieviä näkökulmia ja merkityksellisiä asioita.

    Ajatus iäkkäiden yksityisestä päivätoiminnasta

    Uskoin löytäneeni paikkani, kun tulin valituksi iäkkäiden päivätoimintaan töihin. Samalla ryhdyin opiskelemaan ratkaisukeskeistä taideterapiaa syventääkseni osaamistani. Sain työkaluja ja löysin menetelmiä, joiden avulla toimia ihmisyyden äärellä ja auttaa löytämään merkityksen kokemuksen takaisin elämään. Koin olevani oikealla paikalla, oikeiden asioiden parissa ja koin itsekin suurta iloa, kun sain mahdollistaa sitä toisille. Kun päivätoiminta lakkautettiin, jäi sydäntäni kirvelemään asiakkaiden huoli tulevaisuudestaan. Pelko oli suuri, kun he kokivat joutuneensa marginaaliin ja jääneensä tyhjän päälle. Tunsin, että jotain asialle täytyy pystyä tekemään ja siitä syntyi ajatus iäkkäiden päivätoiminnan käynnistämisestä Järvenpäähän.

    Toiveiden täyttymys

    Nyt voin kiitollisena todeta, että kaikella on kohtansa ja merkityksensä, kun erilaisten, välillä melko haasteellistenkin vaiheiden jälkeen löydän itseni omasta ja omanlaisestani paikasta, Iloisesta Mummolasta miettimästä, mitä ihanaa ja iloista tänään saan kohdata asiakkaideni kanssa. Koen olevani etuoikeutettu saadessani tehdä tätä merkityksellistä työtä näiden kaikkien oman elämänsä sankareiden kanssa.

    -Leena